Raikuvin aplodein vahvistimme uuden jäsenen, Kirsi Sippolan, valinnan Forssan Rotaryklubiin. Kirsi, lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaamme!
o Lämpöhuoneessa keskellä parisuhdetaloa sijaitsevat tunteet, jotka indikoivat sitä, miten suhteessa voidaan. Tavoitteena on turvallinen, lämmin tunnesuhde, jossa uskaltaa olla myös heikko – koskee myös miehiä, sillä miehetkin tarvitsevat olkapäätä. Rakkaus ei ole kuitenkaan riippuvaisuutta vaan se tekee vahvaksi, itsenäiseksi ja erilliseksi sekä kestäväksi kohdata myös vastoinkäymisiä. Puolisoa ei pidä moralisoida eikä ohjeista, läsnäolo riittää. You don´t have to fix it, you only have to be here. o Riidat ja ristiriidat kuuluvat parisuhteeseen. Matti J Kurosen mukaan riidatonta rinnakkaiseloa on vain hautausmaalla. Onnellisessa parisuhteessa molemmat osapuolet tulevat kuulluiksi, jyrääminen on kielletty. o Seksuaalisuus on ruumiin nälkää ja sydämen kaipuuta toisen lähelle. o Sanoilla on voimaa – myös parisuhteessa. Puhumalla ja kuuntelemalla tiedämme enemmän ja luulemme vähemmän. Ihmisen syvimpiä tarpeita ovat nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi tuleminen. o Teot ja arjen valinnat rakentavat tai nakertavat parisuhdetta. Usein miehet näyttävät huolenpitonsa juuri tekojen kautta. Myös yhdessä tekeminen on tärkeää. o Luottamus tuo parisuhteeseen vakautta. Se ansaitaan uskollisuudella ja toisen kunnioituksella. o Harva meistä on täydellinen. Sen vuoksi anteeksiantaminen ja –pyytäminen on aivan oleellista, sillä on vaikea voida hyvin ilman hiertävän asian selvittelyä. o Rakkaus on näkymätön säie kahden ihmisen välillä. Se vaatii huolenpitoa kasvaakseen. o Parisuhdetalon viimeinen palikka on juuri omaan parisuhteeseen liittyvä elementti, jolla ei ole välttämättä merkitystä muille kuin puolisoille. Se on rakkauden ohella parisuhteen kantava tekijä. Joulunviettoon rauhoitumme 15.12., jolloin Tammelan kirkossa on forssalaisten rotareiden yhteinen jouluhartaus. Myös perheenjäsenet ovat lämpimästi tervetulleet. Muistathan ilmoittautua allekirjoittaneelle 8.12. mennessä, kiitos. 2.12. varmistui, että Heidi Cavén on valittu kuvernööriehdokkaaksi kaudelle 2019-2020. Heidi tekee historiaa, sillä hän on ensimmäinen nainen, joka on valittu ehdokkaaksi. Saamme olla hänestä äärettömän ylpeitä! Olemme ylpeitä myös Veli Hietaniemestä, joka väitteli samaisena päivänä eli 2.12. tohtoriksi aiheesta "Fusarium mycotoxins in Finnish Cereal Grains: How to Control and Manage the Risk". Hatunnosto tohtorinhatusta!
1 Comment
Jos sinulla on jo myrotary –tili, kirjaudu sisälle, klikkaa GIVE ja pääset helpommin lahjoittamaan. Heidi laittanut ohjeet klubin ja piirin sivuille sekä löytyy myös blogikirjoituksena
Joulu on valon juhla, jotta näkisimme kauemmaksi. Hiljaisuuden juhla, jotta kuulisimme myös sanattoman. Lämmön juhla, jotta ojentaisimme kätemme. Muista lahjoittaa. DG Pentti Aspila vieraili kotiklubissaan ja tunnelma oli luonnollisesti lämmin. Pentti toi terveisiä rotaryorganisaation huipulta. Hän muistutti, että järjestö on loistava väylä verkostoitua myös kansainvälisesti. Aktiivinen paikallinen toimiminen on erinomainen asia, mutta pitää myös uskaltaa ajatella isosti - Think big!
Päiväkokouksen sijaan oli näyttämötaidetta eli Kati Outisen ohjaama Variksen veli –teatteriesitys. Illassa oli ripaus kaurismäkeläisyyttä, hyvää seuraa ja maukkaat kahvit yhdessä sepänhakalaisten kanssa. Kiitos Anna-Marialle järjestelyistä!
Tutustu näytelmään Forssan teatterin sivuilta Joskus käy niin, että ennakko-odotukset jostain asiasta tai tilaisuudesta ylittyvät reilusti.
Tämä tapahtui kaikille niille rotareille, jotka tutustuivat Olli Järven huikeaan museoautokokoelmaan. Olimme kuin lapset karkkikaupassa… Kokoelma kattaa kolmisenkymmentä autoa eri vuosikymmeniltä alkaen vuoden 1919 T-Fordin sporttimallista, jonka huippunopeus oli jopa 80 km/h. Alla olevassa kuvakavalkadissa Pentti ja Oiva ovat juuri kyseisellä autolla koeajelulla. Kokoelma on täynnä harvinaisuuksia, mm. 1930-luvun De Soto, jolla on ajettu vain 19.000 mailia. Lisäksi löytyy Rolls Royceja niin vasemman- kuin oikeanpuoleisella ohjauksella. Saimme kuulla, että Rolls Royce ja Bentley ovat käytännössä sama auto – eron huomaa vain siinä, että Rolls Roycen ratissa on kuljettaja ja Bentleytä joutuu ajamaan itse J Autot olivat varsinaisia namupaloja – kuvissa muutama maistiainen kaunottarista. Olli piti meille autoaiheisen tietokilpailun, jonka naiset voittivat ylivoimaisesti (pakko mainita!). Saimme kuulla myös Autokeitaan moninaisista vaiheista, joita on myös julkaistu 50-vuotishistoriikkiin; linkki alla. http://www.autokeidas.fi/client/autokeidas/userfiles/kirja-autokeidas.pdf Kiitos Ollille muikeasta illasta ja maukkaista tarjoiluista! Erkki Eskelinen vei meidät Lönnrotin jalanjäljille Vienan Karjalaan viimekesäisen matkakertomuksen muodossa. 8.-12.6.2016 toteutettuun reissuun osallistui 35 henkilöä, joista puolet olivat rotareita/seuralaisia. Erkki oli rakentanut matkan 3 teeman ympärille: Lönnrot ja Kalevalan syntysijat, I.K. Inhan valokuvat sekä sotahistoria. Viiden päivän aikana kilometrejä kertyi 2.300; onneksi bussi oli erittäin hyvin varustettu mukavine penkkeineen ja henkilökohtaisine av-laitteineen. Matkanjohtaja Erkki pystyi käyttämään myös ajoajat hyvin kertoen vierailukohteista ja niihin liittyvistä historiallisista tapahtumista. Kilometrit kuluivat joutuisasti – tai sitten ei. Rajan takaisten teiden kunnosta kertoo mm. toisen matkapäivän ajokilometrit, joita 10 tunnin aikana kertyi vaivaiset 280. Bussikuskilta meinasi kuulemma usko loppua…
Koska yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, lopuksi runsassanainen kuvaus ikimuistoiselta matkalta: Saimme kuulla mielenkiintoisen tarinan Jokioisilta lähtöisin olevasta mahtinaisesta, joka ei antanut lähtökohtiensa määritellä tulevaisuuttaan. Miinan motto Täytyy tahtoa, täytyy uskoa, täytyy uskaltaa kantoi häntä läpi elämän matkallaan köyhästä torpparintytöstä Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi ja vaikutusvaltaiseksi hyvinvointiyhteiskunnan edistäjäksi. Asiantuntevana oppaana toimi Forssan museon projektityöntekijä Tuuli Ravantti, joka innostuneesti kertoi Miian vaiheista. Kiitos Anna-Marialle järjestelyistä; ajoitus oli täydellinen. Kiitokset myös osallistujille!
Alla olevia ”postimerkkejä” suurentamalla pystyt lukemaan Miinan elämänvaiheista Forssan kaupungin kasvatus- ja opetuspäällikkö Tiina Kemppaisen aiheena oli Forssa – Suomen lapsiystävällisin kaupunki 2017. Valtuustoseminaarissa tehdystä aloitteesta syntynyt hanke ei ole pelkkää sanahelinää, vaan liikkeellä ollaan tosissaan.
Hankkeeseen otettiin myös kuntalaiset mukaan. Heille suunnatulla kahdella eri kyselyllä kartoitettiin, mitä eri-ikäiset asukkaat odottavat kaupungilta. Vastauksissa nousi esille turvallinen ja viihtyisä elinympäristö sekä laadukkaat ja ajantasaiset palvelut niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös koko henkilökunta on ollut mukana miettimässä, mitä lapsiystävällisyys tarkoittaa ja miten se ilmenee arjen tekemisessä kaupungin eri yksiköissä. Vastausten pohjalta on syntynyt kriteeristö, jonka toteutumista voi arvioida ja jonka avulla toimintaa voidaan ohjata oikeaan suuntaan. Syntyi seitsemän palvelulupausta, jotka liittyvät lapsen kohtaamiseen ja toimijoiden työn tekemisen tapaan ja tahtotilaan:
Tällä on ollut vaikutusta työkäytäntöihin ja pieniinkin asioihin. On kiinnitetty huomiota siihen, millaista esimerkkiä annetaan lapsille; mm. polkupyörällä liikkuva opettaja käyttää aina kypärää, tien ylitykseen käytetään suojatietä, punaisia päin ei kuljeta, kun puhutaan pienelle lapselle, kyykistytään hänen tasolleen jne. Syntyi aikuisten käyttäytymissäännöt, joista johdettiin hyvän työyhteisön periaatteet, jotka taas levisivät koko konserniin. Tämä on puolestaan lisännyt työhyvinvointia, joten lapsiystävällisyys on laajentunut myös aikuisystävällisyydeksi. Koska kehitystyö näkyy jo käytännön toiminnassa, Forssa on päättänyt hakea Unicefin Lapsiystävällinen kunta –statusta, jollainen on tähän mennessä myönnetty 13 kunnalle/kaupungille. Mikä meriitti tuo olisikaan, kun houkutellaan paikkakunnalle uusia asukkaita! Tunnelmia viime viikolta:
”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt…” Todella yllätyimme! Pääsimme huikealle retkelle Metsätonttujen maailmaan eli Tammelan metsäeskariin, jonka maine on kiirinyt ympäri maailmaa. Päivähoitaja Leena Vehmas kertoi, että kaukaisimmat vierailijat ovat tulleet Japanista seuraamaan esikoulun toimintaa. Eskarilaiset saavat samanlaisen opetuksen kuin muuallakin Suomessa, mutta puitteet ovat poikkeukselliset. Lähes kaikki toiminta tapahtuu ulkoilmassa. Sää ei ole ollut vielä esteenä – parhaimmillaan (vai pahimmillaan…) on ollut 32 astetta pakkasta! Sateetkaan eivät ole haitanneet, sillä lapset eivät edes huomaa sadetta touhutessaan metsässä. Toki olosuhteet vaativat vanhemmilta paljon varsinkin vaatehuollon suhteen. Metsätontuissa eskarilaisten ryhmäytyminen tapahtuu nopeasti – ei ole tyttöjä ja poikia, on vain Metsätonttuja. Kun he siirtyvät ensimmäiselle luokalle, eron ”tavis-eskarilaisiin” huomaa mm. reippaudessa ja koordinaatiossa. Askarteluvälineinä on sahoja, vasaroita ja puukkoja; saimmekin ihailla 6-vuotiaiden upeita tuotoksia, joista näyttävin oli saunarakennus. Valitettavasti emme ehtineet testaamaan löylyjä! Mukavan illan päätteeksi nautimme gourmet-makkarat, jotka maistuivat erityisen hyvältä luonnon siimeksessä. Eikä ihme; olihan meillä loistava kokki! Loistoreissu, tuumasivat myös mukana olleet sepänhakalaiset. Kiitos Anna-Marialle järjestelyistä! ierasesitelmä: Lukutaito - katoavaa kansanperinnettä? Maija Pietilä ja Eija Räisänen Forssan kirjastosta
Vierasesitelmän pitäjinä toimivat Maija Pietilä ja Eija Räisänen Forssan kirjastosta. He toivat esiin huolensa niin aikuisten kuin lastenkin lukutottumusten muutoksesta. Räisäsen sanoin ”lukemisella menee huonosti”. Kymmenen vuoden aikana lainaaminen on laskenut aikuisten kohdalla 18 %, lasten kohdalla pudotus on 42 %. Kilpailu vapaa-ajasta on kovaa; enää ei ole aikaa hitaaseen lukemiseen. Tämä näkyy mm. äänikirjojen suosiona ja varsinkin mp3-muodossa, jolloin kirjoja voi kuunnella automatkoilla. Kirjoista kiinnostavat lähinnä otsikoissa olevat teokset; viime aikoina kysytyin on ollut Kekkosesta kertova muistelmateos. Vaikka nuoret ovat teknisesti hyviä lukijoita, tekstin ymmärtämisessä on hankaluuksia. Pisa-tutkimuksen mukaan nuorten suhtautuminen lukemiseen on jopa kielteistä. Esitelmöitsijät peräänkuuluttivat mallia myönteiselle lukemiselle; tässä vanhempien ja isovanhempien rooli on tärkeä. Lapsille pitää edelleen lukea satuja ääneen – se on todellista laatuaikaa, joka kantaa pitkälle. |