Forssan kaupungin kasvatus- ja opetuspäällikkö Tiina Kemppaisen aiheena oli Forssa – Suomen lapsiystävällisin kaupunki 2017. Valtuustoseminaarissa tehdystä aloitteesta syntynyt hanke ei ole pelkkää sanahelinää, vaan liikkeellä ollaan tosissaan.
Hankkeeseen otettiin myös kuntalaiset mukaan. Heille suunnatulla kahdella eri kyselyllä kartoitettiin, mitä eri-ikäiset asukkaat odottavat kaupungilta. Vastauksissa nousi esille turvallinen ja viihtyisä elinympäristö sekä laadukkaat ja ajantasaiset palvelut niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös koko henkilökunta on ollut mukana miettimässä, mitä lapsiystävällisyys tarkoittaa ja miten se ilmenee arjen tekemisessä kaupungin eri yksiköissä. Vastausten pohjalta on syntynyt kriteeristö, jonka toteutumista voi arvioida ja jonka avulla toimintaa voidaan ohjata oikeaan suuntaan. Syntyi seitsemän palvelulupausta, jotka liittyvät lapsen kohtaamiseen ja toimijoiden työn tekemisen tapaan ja tahtotilaan:
Tällä on ollut vaikutusta työkäytäntöihin ja pieniinkin asioihin. On kiinnitetty huomiota siihen, millaista esimerkkiä annetaan lapsille; mm. polkupyörällä liikkuva opettaja käyttää aina kypärää, tien ylitykseen käytetään suojatietä, punaisia päin ei kuljeta, kun puhutaan pienelle lapselle, kyykistytään hänen tasolleen jne. Syntyi aikuisten käyttäytymissäännöt, joista johdettiin hyvän työyhteisön periaatteet, jotka taas levisivät koko konserniin. Tämä on puolestaan lisännyt työhyvinvointia, joten lapsiystävällisyys on laajentunut myös aikuisystävällisyydeksi. Koska kehitystyö näkyy jo käytännön toiminnassa, Forssa on päättänyt hakea Unicefin Lapsiystävällinen kunta –statusta, jollainen on tähän mennessä myönnetty 13 kunnalle/kaupungille. Mikä meriitti tuo olisikaan, kun houkutellaan paikkakunnalle uusia asukkaita!
1 Comment
Tunnelmia viime viikolta:
”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt…” Todella yllätyimme! Pääsimme huikealle retkelle Metsätonttujen maailmaan eli Tammelan metsäeskariin, jonka maine on kiirinyt ympäri maailmaa. Päivähoitaja Leena Vehmas kertoi, että kaukaisimmat vierailijat ovat tulleet Japanista seuraamaan esikoulun toimintaa. Eskarilaiset saavat samanlaisen opetuksen kuin muuallakin Suomessa, mutta puitteet ovat poikkeukselliset. Lähes kaikki toiminta tapahtuu ulkoilmassa. Sää ei ole ollut vielä esteenä – parhaimmillaan (vai pahimmillaan…) on ollut 32 astetta pakkasta! Sateetkaan eivät ole haitanneet, sillä lapset eivät edes huomaa sadetta touhutessaan metsässä. Toki olosuhteet vaativat vanhemmilta paljon varsinkin vaatehuollon suhteen. Metsätontuissa eskarilaisten ryhmäytyminen tapahtuu nopeasti – ei ole tyttöjä ja poikia, on vain Metsätonttuja. Kun he siirtyvät ensimmäiselle luokalle, eron ”tavis-eskarilaisiin” huomaa mm. reippaudessa ja koordinaatiossa. Askarteluvälineinä on sahoja, vasaroita ja puukkoja; saimmekin ihailla 6-vuotiaiden upeita tuotoksia, joista näyttävin oli saunarakennus. Valitettavasti emme ehtineet testaamaan löylyjä! Mukavan illan päätteeksi nautimme gourmet-makkarat, jotka maistuivat erityisen hyvältä luonnon siimeksessä. Eikä ihme; olihan meillä loistava kokki! Loistoreissu, tuumasivat myös mukana olleet sepänhakalaiset. Kiitos Anna-Marialle järjestelyistä! ierasesitelmä: Lukutaito - katoavaa kansanperinnettä? Maija Pietilä ja Eija Räisänen Forssan kirjastosta
Vierasesitelmän pitäjinä toimivat Maija Pietilä ja Eija Räisänen Forssan kirjastosta. He toivat esiin huolensa niin aikuisten kuin lastenkin lukutottumusten muutoksesta. Räisäsen sanoin ”lukemisella menee huonosti”. Kymmenen vuoden aikana lainaaminen on laskenut aikuisten kohdalla 18 %, lasten kohdalla pudotus on 42 %. Kilpailu vapaa-ajasta on kovaa; enää ei ole aikaa hitaaseen lukemiseen. Tämä näkyy mm. äänikirjojen suosiona ja varsinkin mp3-muodossa, jolloin kirjoja voi kuunnella automatkoilla. Kirjoista kiinnostavat lähinnä otsikoissa olevat teokset; viime aikoina kysytyin on ollut Kekkosesta kertova muistelmateos. Vaikka nuoret ovat teknisesti hyviä lukijoita, tekstin ymmärtämisessä on hankaluuksia. Pisa-tutkimuksen mukaan nuorten suhtautuminen lukemiseen on jopa kielteistä. Esitelmöitsijät peräänkuuluttivat mallia myönteiselle lukemiselle; tässä vanhempien ja isovanhempien rooli on tärkeä. Lapsille pitää edelleen lukea satuja ääneen – se on todellista laatuaikaa, joka kantaa pitkälle. |